"Yhdeksänvuotias Agu-poika kaapataan kotikylästään sissisotilaaksi. Alkaa painajaismainen matka halki keskisen Afrikan viidakon väkivaltaisen Komandantin johdolla.
Agun hengästynyt, aistihavaintoja tulviva puhe sykkii elämisen vimmaa läpi koko tarinan. Nuoren pojan ainutlaatuinen kertojanääni jää kaikumaan mieleen pitkäksi aikaa kirjan viimeisen, varovaisen valonpilkahduksen tarjoavan sivun jälkeen. Lapsen maailmassa pimeys hohtaa valoa ja raskauteen kätkeytyy lupaus keveydestä.
Ei kenenkään lapset on voittanut muun muassa Los Angeles Timesin ja American Academy of Arts and Lettersin erikoisromaanipalkinnot. The New York Times lsitasi romaanin kymmenen merkittävimmän uutuuskirjan joukkoon vuonna 2005."
Agun hengästynyt, aistihavaintoja tulviva puhe sykkii elämisen vimmaa läpi koko tarinan. Nuoren pojan ainutlaatuinen kertojanääni jää kaikumaan mieleen pitkäksi aikaa kirjan viimeisen, varovaisen valonpilkahduksen tarjoavan sivun jälkeen. Lapsen maailmassa pimeys hohtaa valoa ja raskauteen kätkeytyy lupaus keveydestä.
Ei kenenkään lapset on voittanut muun muassa Los Angeles Timesin ja American Academy of Arts and Lettersin erikoisromaanipalkinnot. The New York Times lsitasi romaanin kymmenen merkittävimmän uutuuskirjan joukkoon vuonna 2005."
Ei kenenkään lapset on ollut lukulistallani jo pitkään. Suomennoksen ilmestyttyä luin arvostelun paikallislehdessä ja sen jälkeen olenkin odottanut sopivaa tilaisuutta (ja tarjousta). Odotukset olivat korkealla, kun sain keltakantisen kirjan käteeni. Jopa nuo korkeat odotukset ylittyivät reippaasti.
"Joskus minä sanon että minä en puhu paljon, kun minä tiedän niin monta kamalaa asiaa etten minä tahdo kertoa sinulle. Minä olen nähnyt enemmän kamalia asioita kuin kymmenentuhatta miestä ja minä olen tehnyt enemmän kamalia asioita kuin kaksikymmentätuhatta miestä. Niin että jos minä sanon ne niin sitten minua suruttaa liikaa ja sinua suruttaa liikaa tässä elämässä. Minä tahdon olla iloinen tässä elämässä, kun minä olen jo nähnyt kaikkea. Minä niin tahdon olla iloinen." (s. 156)
Ensinnäkin hatunnosto suomentajalle (Tero Valkonen), joka on tehnyt mahtavaa työtä. Alkuperäistekstin sävyt ovat säilyneet mahtavina (ainakin niiltä osilta, joilta minä osasin katsella).
Kirja itsessään - voi Luoja. En ainakaan suosittele sitä kenellekään iltalukemiseksi: omiin uniini se tunki sen verran tehokkaasti. Toisaalta vielä yksikään kirja, joka ei ole ollut paitsi hyvin koskettava myös erityisen mahtava ei ole uniani päässyt häiriköimään, joten tämä varoitus saa luvan olla ylistykseni kirjalle.
Naiivin kertojanäänen taakse kätkeytyy taas Isoja Asioita, jotka pelottavat ja ahdistavat näinkin kaukana Keski-Afrikasta.
4½/5
Kirja itsessään - voi Luoja. En ainakaan suosittele sitä kenellekään iltalukemiseksi: omiin uniini se tunki sen verran tehokkaasti. Toisaalta vielä yksikään kirja, joka ei ole ollut paitsi hyvin koskettava myös erityisen mahtava ei ole uniani päässyt häiriköimään, joten tämä varoitus saa luvan olla ylistykseni kirjalle.
Naiivin kertojanäänen taakse kätkeytyy taas Isoja Asioita, jotka pelottavat ja ahdistavat näinkin kaukana Keski-Afrikasta.
4½/5
Kommentit