"Kirja lokista ja lentämisestä? Kyllä. Ja samalla paljosta muusta: elämisen riemusta, vapaudesta, itsensä toteuttamisen rajattomista mahdollisuuksista. Seikkailuretki poikkeuksellisiin elämyksiin; herkkä ja viisas kirja, joka on saanut miljoonia ystäviä ympäri maailma."
Tunnustan heti alkuun, että yleissivistyksessäni on ollut merilinnun mentävä aukko: tämä oli ensimmäinen kerta, kun luin Lokki Joonatanin. Jos se ketään lohduttaa, tämä ei kuitenkaan mitä suurimmalla todennäköisyydellä ollut viimeinen kerta.
Takakannen tekstin perusteella en oikein tiennyt, mitä odottaa. Muutama kaverini on toki kehunut kirjaa jo kauan, mutta koska kirjamakumme ovat melko erilaiset, odotukseni eivät olleet kovinkaan korkealla. Kirjan suljettuani kuitenkin olin aivan sanaton ja tajusin myös hymyilleeni varsin pöhkösti aina omistuksesta ("Sille todelliselle lokki Joonatanille, joka elää meissä kaikissa.") lähtien aivan viimeiseen pisteeseen saakka.
"Tšiangin mielestä Joonatanin oli tärkeintä lakata ajattelemasta itseään vangittuna rajalliseen ruumiiseen, jonka siipiväli oli metrin verran ja jonka suorituskyky voitiin lävistää reikäkorttiin. Olennaisinta Joonatanin oli oppia tietämään, että sen sisin olemus eli yhtä täydellisenä kuin ääretön luku yhtaikaa kaikkialla paikassa ja ajassa." (s. 59)
Uskokaa tai älkää, osasin samaistua Joonataniin - lokkiin! (Yritänkö siis sanoa olevani ns. outo lintu? En kommentoi.) En kuitenkaan voinut olla huomaamatta yhtäläisyyttä Lokki Joonatan ja suosikkikirjani (Pikku prinssi) välillä. Lapsekkaan idean ja verrattain naiivin kerronnan taakse kätkeytyy hirmu vaikuttavia filosofisia ja jopa teologisia ajatuksia ja ohjenuoria.
Yhden lukukerran perusteella en tahdo lähteä analysoimaan tai tulkitsemaan kirjaa tämän enempää. Ehkäpä toisen tai kolmannen, ehkä neljännen lukukerran jälkeen.
5-/5
Tunnustan heti alkuun, että yleissivistyksessäni on ollut merilinnun mentävä aukko: tämä oli ensimmäinen kerta, kun luin Lokki Joonatanin. Jos se ketään lohduttaa, tämä ei kuitenkaan mitä suurimmalla todennäköisyydellä ollut viimeinen kerta.
Takakannen tekstin perusteella en oikein tiennyt, mitä odottaa. Muutama kaverini on toki kehunut kirjaa jo kauan, mutta koska kirjamakumme ovat melko erilaiset, odotukseni eivät olleet kovinkaan korkealla. Kirjan suljettuani kuitenkin olin aivan sanaton ja tajusin myös hymyilleeni varsin pöhkösti aina omistuksesta ("Sille todelliselle lokki Joonatanille, joka elää meissä kaikissa.") lähtien aivan viimeiseen pisteeseen saakka.
"Tšiangin mielestä Joonatanin oli tärkeintä lakata ajattelemasta itseään vangittuna rajalliseen ruumiiseen, jonka siipiväli oli metrin verran ja jonka suorituskyky voitiin lävistää reikäkorttiin. Olennaisinta Joonatanin oli oppia tietämään, että sen sisin olemus eli yhtä täydellisenä kuin ääretön luku yhtaikaa kaikkialla paikassa ja ajassa." (s. 59)
Uskokaa tai älkää, osasin samaistua Joonataniin - lokkiin! (Yritänkö siis sanoa olevani ns. outo lintu? En kommentoi.) En kuitenkaan voinut olla huomaamatta yhtäläisyyttä Lokki Joonatan ja suosikkikirjani (Pikku prinssi) välillä. Lapsekkaan idean ja verrattain naiivin kerronnan taakse kätkeytyy hirmu vaikuttavia filosofisia ja jopa teologisia ajatuksia ja ohjenuoria.
Yhden lukukerran perusteella en tahdo lähteä analysoimaan tai tulkitsemaan kirjaa tämän enempää. Ehkäpä toisen tai kolmannen, ehkä neljännen lukukerran jälkeen.
5-/5
Kommentit